sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kasvattajalta vs. eläinkaupasta

Kovin kiistelty kysymys tämä. On paljon ihmisiä jotka eivät ikimaailmassa voisi hommata perheenjäsentä eläinkaupasta ja on niitä, jotka hakevat kaverinsa mieluummin juuri sieltä.

Täytyy myöntää, että itse olen kaksi hamsteria liikkeestä hakenut. Ensimmäinen hamsterini Hilla oli mitä todennäköisimmin tukkuhamsteri Ruotsista, eli toisin sanoen luultavasti aivan paskoista oloista ja suvusta ei tietoakaan. Syntymäpäivääkään eivät osanneet sanoa, suuntaa antava veikkaus oli myyjältä että yhdeksänviikkoinen oli se syrkkikakara kun kotiin haettiin.
Lilluskakin on eläinkaupasta, mutta myyjän mukaan Suomessa syntynyt silti. Suku on silti pimennossa, siskon olinpaikka tiedetään...

Lilluska kotimatkalla.

En kuitenkaan suosittelisi kenellekään enää eläinkauppahamsterin ottamista, ellei taustoja todella tiedetä. Jotkut ovat totaalikieltäytyjiä eläinkauppaeläinten suhteen ja tavallaan ymmärrän sen, mutta toisaalta en näe siinä mitään vikaa, jos myyjä on valmis kertomaan eläimen taustoista ja varmistaa, paljonko ostajaehdokas lajista tietää.
Tietenkin on niitä, jotka kirkkain silmin laskettelevat luikuria tulevasta kodista sun muusta, mutta ihan samalla tavalla tällaisiin voi törmätä kasvattajat. Niin ja onhan siinä se, että kasvattaja saa valita kenelle myy, mutta mielestäni eläinkauppojenkin myyjillä pitäisi olla tämä VELVOLLISUUS valita kenen mukaan elukka annetaan.

Ja väitetäänhän sitä, että täydellisimmän lemmikkihamsterin saa kasvattajalta. Meillä on kuitenkin käynyt niin, että Hilla ja Lilluska, eläinkauppatytöt, ovat olleet todella kesyjä heti alkuunsa ja terveitäkin kummatkin. Vilja, joka taas on kasvattajalta, on kiltti ja kultainen sekin, terve myös, mutta käsittely tuottaa hieman ongelmia...
Toisaalta en voi syyttää kasvattajaa Viljan oikkuilusta, koska jokainen hamsteri on yksilö ja Rääbelssön nyt vaan on minun pikkunen tuittupää. :)

Rääbelssön kotimatkalla.

Taisin kadottaa tämän postauksen punaisen langan. Kuitenkin... Sanoisin, että kasvattaja on aina parempi vaihtoehto, etenkin kun ensimmäistä hamsteria on hankkimassa! Silloin saa (yleensä) paljon paremmat pohjatiedot uuden ystävän hoitamiseen ja pitämiseen ja yleensä kasvattaja tarjoaa apuaan myös myöhemmissä vaiheissa yhteistä elämää.

Jälleen kerran on mainittava, että sen kyllä huomaa, että minä en tajunnut hittojakaan hamstereista Hillaa hommatessani. Toisin kuin isosiskoni, joka teki jumalattoman suuren pohjatyön ennen kuin haki oman karvalapsensa kotiin kasvattajalta, johon siskoni ymmärtääkseni on säännöllisesti yhteyksissä.
Onneksi vain minä olin tyhmä tästä sisarusparvesta. Isosisko sai uuden perheenjäsenensä varsin onnistuneesti ja pikkusiskolla on niin paljon tietoa ja taitoa jo nyt, että omaa ensimmäistä hommatessaan osaa varmasti pitää sitä hyvin.

1 kommentti:

  1. Meille hankittiin kaksi ensimmäistä otusta eläinkaupasta paremman tiedon puutteessa, mutten enää koskaan tekisi niin. Saatiin kyllä kaksi aivan ihanaa lemmikkiä, mutta toinen kuoli oltuaan meillä pari kuukautta yhtäkkiä. En tiedä liittyikö tyypin taustaan vai ei, mutta pisti se miettimään. Toinen on äärettömän ujo ja ihmispelokas, mutta saa paljon anteeksi koska on roborovski. :D Nyt on kasvattajalta syrkki ja toinen robo, ja nuo ovat kyllä molemmat äärettömän käsikesyjä ja rauhallisia käsiteltäviä (myös se robo), minkä lisäksi ollaan molempiin kasvattajiin säännöllisesti edelleen yhteyksissä. Itte kovasti suosittelen ottamaan hamsulaiset kasvattajalta, mutta toisaalta taas jos on osaava eläinkauppa jossa hamsujen taustat tunnetaan ja ovat esim. tulleet joltain lähellä asuvalta kasvattajalta niin mikäpä siinä!

    VastaaPoista