Ruokaa

Luopuminen

Aikaisemmassa julkaisussa pohdin miksi ihmiset antavat hamsterinsa pois. Joskus tuntuu siltä, että hamsterista luovutaan siksi että se on vanha - ja ehkä siksi, että ei joutuisi sitten näkemään oman lemmikin kuihtuvan pois vanhuuttaan tai ettei koskaan joutuisi kokemaan sitä tunnetta joka valtaa koko kehon kun yksi kaunis päivä löytääkin pienen murmelinsa makaamasta jostakin täysin kylmänä.

En tiedä kyllä muista, mutta vaikka lemmikistä luopuminen on kamalaa, en silti haluaisi antaa omia rakkaitani pois etten näkisi niiden kuolevan. Mieluummin olen niiden kanssa loppuun asti ja varmistan, että pikkukaveri saa asianmukaista hoitoa ja arvokkaan lopun.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (6-7.4.) huomasin että Liljalla ei ole kaikki hyvin. Tiesin jo yöllä, että seuraavana iltana Lilja ei ole enää meidän kanssamme. Päivystävää lääkäriä ei löytynyt millään, neuvoja ei siis oikein saatu enkä tiennyt tarkkaan mikä pikkuistani vaivaa. Isosiskoni onneksi valvoi kanssani, tosin vain puhelimen välityksellä mutta silti, ja auttoi parhaansa mukaan. Soittipa muutamalle lääkärillekin. Lähempänä olevalta lääkäriltä ei irronnut myötätuntoa piirunkaan vertaan. "Kysehän on vain hamsterista".

Se mikä saa vereni kiehumaan alle sekunnin sadasosassa on toisten surun ja hädän vähätteleminen. "Vain hamsteri" loukkaa ainakin minua niin syvästi, että olen täysin valmis suoltamaan toinen toistaan julmempia ja ilkeämpiä loukkauksia sen sanojalle. Minulle se perkeleen elukka ei ole "vain hamsteri", saatana soikoon se on minun ystäväni ja rakkaani!

Lilja pääsi eläinlääkäriin Fiskariin yhdeltätoista maanantai-aamuna. Lääkäri epäili kohtutulehdusta. Lääkäri oli onneksi rauhallinen ja erittäin ystävällinen, jutteli Lilluskalle sekä minulle lempeästi ja kertoi koko ajan mitä tapahtui. Yhdessä päätimme ettei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin eutanasia. Lilluska ei saanut enää takajalkojaankaan kunnolla nostettua.

Lilja haudattiin leopardigekkojemme ja Hillan viereen kukkapenkkiin.

Valitettavasti hyvin harva ystävistäni tai kavereistani jaksoi olla tukenani. Ymmärrän sinänsä, että harva eihamsteriharrastaja ymmärtää, kuinka paljon pieni eläin voikaan merkitä. Tuntuu, ettei kovinkaan moni edes ymmärrä, kuinka suuria persoonia hamsterit voivat olla.
Minullekin moni tykkäsi hokea että "sellaista se on, hamsterit ei elä kauaa"... Juu kiitos, tiedän sen itsekin. Silti minä kiinnyn niihin ja ne ovat suuri osa elämääni sen aikaa kun luonani ovat.

Ikävä on edelleen syvä ja suru vaivaa mieltä. Lilja oli ihana hamsteri ja opetti minulle paljon. Toivottavasti se eli hyvän elämän luonamme.

Katosi nyt se punainen lanka tästä. En tiedä. Yritän nyt keskittyä niihin hyviin muistoihin joita Liljasta jäi.

Lepää rauhassa, rakas.<3

Annan hamsterini pois, koska...

Okei, jotkut antaa hamstereitaan pois ihan hyvistä syistä. Esimerkiksi kasvattajat luopuvat eläimistä jotka eivät sovi jalostukseen tai ovat liian vanhoja ja kaipaavat eläkekotia tai muuta vastaavaa. Mutta jotkut sitten taas luopuu lemmikeistään ihan vaan koska ei vaikkapa enää kauheesti huvita enkä tullu miettineeks hankintaa loppuun asti. Nih.

Joten pohdinpa tässä vain, että mitä näissä ilmoituksissa oikeasti sanotaan...

"Annan hamsterini pois pitovaikeuksien takia." = En jaksa enää hoitaa sitä. Haluun jonkun toisen elukan. / Mun viikkorahat ei riitä tän pitämiseen, lupasin äiskälle ja iskälle että maksan kaiken ite mut nyt sillä on kasvain! / Mun luokkalaisten mielestä hamsterit ei oo cool.

Tältä se ainakin välillä vaikuttaa, lähinnä nuoremmilla omistajilla. Kun ollaan saatu se kirotun hamsteri vaan siks kun se on helppo ja halpa..?

"Hamsterille ei löydy enää aikaa eikä tää ees oikeesti oo mun vaan pikkuveljen....." = Tää oli mun mut kyllästyin ja annoin tän pikkuveljelle, mut ei se veikka 5v. olekaan enää nyt viikon jälkeen kiinnostunut tästä?? Vanhemmat haluu siitä eroon!

"Etsii loppuelämän hyvää kotia muuttuneen elämäntilanteen takia. Ikää reilu 2v." = Haluun uuden enkä jaksa odottaa että tää kuolee. / Otetaan poikkiksen kans sittenki mieluummin kissanpentu.

No okei, hyvin paljon kärjistystä, mutta onpahan tullut aika paljon tältä vaikuttavia ilmotuksia esimerkiksi torissa sun muissa vastaavissa nettimyyntihärpäkkeissä vastaan. Ja tehdäänhän tätä monille muillekin elukoille ja sitä rataa, MUTTA en ymmärrä siltikään tätä koko hässäkkää. MIKSI se hamsteri otetaan hetken mielijohteesta ("hih hih, muutettiin poikkiksen kaa yhteen ja haluttiin meille perheenlisäystä!!!1") kun minkään näkösiä taustatietoja tai halua paneutua hamstereiden ihmeelliseen maailmaan ei ole?

Ja sitten myös se ihmetyttää, että miksi ne vanhemmat ei voi itse tehdä sitä ilmoitusta. Miksi sen kymmenvuotiaan pitää tehdä se... Vanhemmillahan se vastuu on niin kun kaikki varsin hyvin tietää, eikö niillä sit olis vastuu myös huolehtia siitä että elukka pääsee turvallisesti uuteen kotiin? En väitä etteikö nuorikin ihminen osais sitä ilmoitusta kirjoittaa asiallisesti ja niin että siitä jotakin saa selvää, mutta kun ne yleensä on niin kummallisia että kukaan tuskin kovinkaan mielellään ottaa edes yhteyttä myyjään.

Oudoksun myös ilmoituksia, joissa halutaan eroon hamsterista tavaroineen kaikkineen mahdollisimman pian mutta hinta on silti yli 100€. Ja sillä sitten saa minidunan, yli yksivuotiaan talvikon jolla on loisia ja muovisen mökin. Tai sitten yritetään päästä eroon vain siitä talvikosta, eli tavarat jää alkuperäiselle omistajalle (eli aikoo siihen uuden eläimen?), ja silti hintaa saattaa olla yli 50€ koska talvikon mukana hei saa kilon oskun herkkuruokaa!
Että just joo, ensin lemmikki pitää saada halvalla, sen pitää olla helppo ja söpö, mut sit kun se onkin tylsä niin pitää saada rahat takasin ainakin tuplana.

Missä on arvostus toista elollista olentoa kohtaan. Nyyh nyyh.
Ei mulla muuta.

"Hyväkuntoinen syrkkinaaras, ikää 1v 4kk. Kutsuttu Lilluskaksi. Ei myydä edes sillä satasella."

Aamuseikkailu

Iloinen yllätys noin kello 08:30 sunnuntaiaamuna! Meidän näkymättömänä ninjahamsterina elelevä Lilluska on vihdoin hereillä sellaseen aikaan että sitä ehtii nähdäkin. Sääli vaan että kukaan ei oikeasti halua herätä sunnuntaina puol yhdeksältä.

"Äänekäs projektini paljasti minut samassa tilassa notkuvalle karvattomalle kaksraajalle..."

Lilluska kävi juomassa, johon oikeasti siis heräsin, mutta sen jälkeen se alkoi tunkea yrttikeksiä mökkiin piiloon ja se oli äänekästä. Oikeasti Lilluska ei asu tuossa mökissä enää, vaan kuvassa taustalla näkyvä porras on oikean piilopaikan katto.

"Päätin ottaa hatkat, mutta otus seurasi minua silti välkkyvän esineensä kanssa."

Oikeastaan tämä likka ei koskaan ole ollut mikään suuri kameroiden ystävä. Lilluska turhautuu jos sitä kuvaa liian kauan, sitten se menee johonkin nurkkaan mököttämään peppu kameraa päin... Mutta on pakko kuvata ku kerranki tätä tyttöä näkee!

"Sitten muistin että tällä hissillähän pääsee tutkimaan paikkoja!"

Olen hyvinhyvinhyvin iloinen siitä, että Lilja on aina ite kiivennyt kädelle. :) Sitä ei tarvi pahemmin pyydystellä, jos se on todella sillä tuulella että se haluaa seurustella.

"Pääsin taas haistelemaan pehmeää isoa paikkaa joka haisi... nukkumiselta!"

Käytiin sitten Lilluskan kanssa seikkailemassa sängyllä, kun kaikki muut sattuneesta syystä vielä nukkui onnellisena lämpöisten peittojensa alla. Eivätpä tienneet miten hauskaa meillä oli!

Siinä ohimennen Lilluska nuuhkaisi mun jalkapohjaani, meinasi jatkaa matkaansa mutta kääntyikin yhtäkkiä takaisin haistelemaan... Hetken nuuskittuaan se nousi takajaloilleen ja höristi suuuuuuria korviaan todella hämmentyneen näköisenä. Miltähän se haisi?

"Siellä oli se tuttu pieni peitto, jota välillä piti nyppiä."

Se on se mun vauvapeitto, jota kummatkin tytöt nyppii jos siihen tulee tilaisuus. Mikä lie siinäkin sit on... Ja jos kiellän nyppimästä sitä hampailla, kummatkin katsoo mua ihmeissään tyylillä "mikä helvetti sua riivaa, bitch???!?!?!?!?"

"Siellä oli sellainen valkoinen möllykkä, joka näytti vähän minulta..."

 Hehe<3 Mulla on sellainen valkoinen jääkarhupehmolelu, joka muistuttaa vähän Lilluskaa. Lilluskahan on jääkarhu.

"Tässä kuvassa esitän hattiwattia."

Mun pieni oma hattiwattini! Oli kyllä ihana taas pitkästä aikaa viettää aikaa tän yöeläimen kanssa. :)

Käytiin me oikeasti myös katsomassa mun pikkusisaruksia. Lilluska kuiskasi veljen korvaan ja kuikuili flunssaista siskoa vähän kauempaa. Ja käytiin keittiössä hakemassa pieni pala salaattia! Lisäksi kuunneltiin dunan vieressä mitä Rääbelssön tekee, Lilluska höristi korviaan ja oli todella ihmeissään! :)

Tällainen aamu tänään. Päästin Lilluskan sitten takaisin kotiin ja menin itse vielä hetkeksi nukkumaan. :)

Ole järkevä

Fretit eivät ole hamstereita, eikä edes jyrsijöitä, mutta tärkeää asiaa pitää silti jakaa eteenpäin!

Alkuperäinen: http://tassujentahdissa.blogspot.fi/2014/01/ole-jarkeva.html

Mitään eläintä ei pitäisi ostaa tietämättä mistä se tulee, miksi ja miten. Tiedätte mitä tarkotan. Ikävä kuulla että frettejä tehtaillaan näin hämärästi. En ymmärrä, kuka edes haluaa ostaa pimeän karvapötkön, koska suurin murhe kohtaa aina omistajaa, eli SINUA, joka halusit päästä halvalla/helpolla tai joka et viitsinyt ottaa asioista selvää. Valitettavasti tilanne toki voi osua kohdalle ihan vaan huonon onnen takia, mutta kuitenkin, yritetäänpä EHKÄISTÄ näitä tilanteita olemalla huolellisia!

Suosittelen samaa varovaisuutta kaikkien eläinten kanssa. Ja muistakaa pitää myös järki päässä, vaikka sydän sanoiskin että se nappisilmä pitää pelastaa. Ihmiset on itsekkäitä ja typeriä kun teettävät pentuja/poikasia/eläinlapsia vaan oman etunsa nimissä, mutta ne ihmiset ei ole julmia, jotka jättävät tällaisen rahastuspennun ottamatta. Tietty siinä joutuu kärsimään viattomat eläimet, mutta kysynnän puutteen takia niitä eläimiä ei ainakaan teetetä lisää kärsimään!

Sekavaa höpinää tämä, mutta kiltit, oikeasti, kaikkien osapuolten kannalta järkevämpää on se, että yrittää parhaansa mukaan etsiä sen luotettavan ja asiaan perehtyneen tunnollisen kasvattajan kasvattamia karvakamuja, jotta niillä olis mahdollisuus elää hyvä ja pitkä elämä luotettavan ja asiaan perhetyneen tunnollisen omistajan kanssa...
Tehtailijat taas mun puolesta saa painua hevonvitunkuuseen.

Onnellisia ja ikimuistoisia hetkiä kaikille lemmikkiystäville ja omistajille!

Jos hamstereilla olisi luurit

Idea tähän tuli petsiestä. Hehe. Kaksi ekaa onkin erääseen keskusteluun kirjoitettu:

Lilja: Ruoka on loppu.
Minä: Sitä on siellä kupissa. Kato sieltä ylhäältä.
Lilja: Ei oo! Ruoka on loppu!
Minä: Sitä on siellä, mene katsomaan..
Lilja: Mä tekstaan nyt sun isälle!
__
Vilja: Tänään ei voi tulla käymään, sry.
Minä: Mut sulta pitäs leikata kynnet.
Vilja: Fuck off, bitch.
__

En tosiaan ole tyttöjen suosikki-ihminen... Kummatkin tykkäävät enemmän mun isästä ja pikkuveljestä.

__
Lilja: Nukuksä?
Minä: Kello on noin kolme yöllä, mitäs luulisit?
Lilja: Et sä voi nukkua jos tekstaat. Mä haluun ulos!
Minä: Ei ku mun pitää nyt nukkua, huomenna on koulua...
Lilja: Älä selitä, tuu nyt vaan nostaa mut sinne sängylle. Huvittais seikkailla.
Minä: Mut ku pitää nukkua.
Lilja: No tää kans muistetaan! Et näe mua nyt seuraavaan kahteen viikkoon!
__
Minä: Mitä pilttiä haluaisit tänään syödä?
Vilja: No en mitään, hyi.
Minä: Eiks se ois kivaa vaihtelua?
Vilja: MÄ EN TYKKÄÄ VAIHTELUSTA.
__
Minä: Hei Lilluska, mulla ois sulle banaania, tuutko hakemaan?
Lilja: Älä sano mua Lilluskaks hei pliis!
Minä: No okei okei mut haluutko tätä banaania nyt.
Lilja: Mä en ota sun kädestäs mitään. Pyydä veljeäs ojentamaan se.
__
Vilja: Halooooo mullon tylsääääää.
Minä: Oota hetki oon paskalla.
Vilja: HALOOOOO MULLON TYLSÄÄÄÄÄ.
Minä: Joojoo oota hetki!
Vilja: Eiku nyt mullon hauskaa.
__

Niinpä niin... Mä en oo kiva. :(
Lisäksi voisin kuvitella käyväni tällaisen keskustelun Viljan kanssa:

Vilja: Ruokaaaa jee!!!1 (kurottelee kahdella jalalla kohti kättä)
Minä: Täs ois vähän matoja. (ojentaa kämmenellä)
Vilja: Namnamomnomnom herkkuaaa syön nää heti... (syö)
Vilja: Mitä vit-- EI SAATANA se oot sinä! (näykkää pikkurilliä ja perääntyy D: -ilme naamallaan)
Minä: No sori... Kato mun veli antaa näitä nyt.
Vilja: Aaah ihanaa herkkuaaa namnamnamnamm!! (syö veljen kädeltä)
Minä: Kiva...

"Mä puren tätä kun tää näyttää vähän mamilta."