Luopuminen

Aikaisemmassa julkaisussa pohdin miksi ihmiset antavat hamsterinsa pois. Joskus tuntuu siltä, että hamsterista luovutaan siksi että se on vanha - ja ehkä siksi, että ei joutuisi sitten näkemään oman lemmikin kuihtuvan pois vanhuuttaan tai ettei koskaan joutuisi kokemaan sitä tunnetta joka valtaa koko kehon kun yksi kaunis päivä löytääkin pienen murmelinsa makaamasta jostakin täysin kylmänä.

En tiedä kyllä muista, mutta vaikka lemmikistä luopuminen on kamalaa, en silti haluaisi antaa omia rakkaitani pois etten näkisi niiden kuolevan. Mieluummin olen niiden kanssa loppuun asti ja varmistan, että pikkukaveri saa asianmukaista hoitoa ja arvokkaan lopun.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (6-7.4.) huomasin että Liljalla ei ole kaikki hyvin. Tiesin jo yöllä, että seuraavana iltana Lilja ei ole enää meidän kanssamme. Päivystävää lääkäriä ei löytynyt millään, neuvoja ei siis oikein saatu enkä tiennyt tarkkaan mikä pikkuistani vaivaa. Isosiskoni onneksi valvoi kanssani, tosin vain puhelimen välityksellä mutta silti, ja auttoi parhaansa mukaan. Soittipa muutamalle lääkärillekin. Lähempänä olevalta lääkäriltä ei irronnut myötätuntoa piirunkaan vertaan. "Kysehän on vain hamsterista".

Se mikä saa vereni kiehumaan alle sekunnin sadasosassa on toisten surun ja hädän vähätteleminen. "Vain hamsteri" loukkaa ainakin minua niin syvästi, että olen täysin valmis suoltamaan toinen toistaan julmempia ja ilkeämpiä loukkauksia sen sanojalle. Minulle se perkeleen elukka ei ole "vain hamsteri", saatana soikoon se on minun ystäväni ja rakkaani!

Lilja pääsi eläinlääkäriin Fiskariin yhdeltätoista maanantai-aamuna. Lääkäri epäili kohtutulehdusta. Lääkäri oli onneksi rauhallinen ja erittäin ystävällinen, jutteli Lilluskalle sekä minulle lempeästi ja kertoi koko ajan mitä tapahtui. Yhdessä päätimme ettei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin eutanasia. Lilluska ei saanut enää takajalkojaankaan kunnolla nostettua.

Lilja haudattiin leopardigekkojemme ja Hillan viereen kukkapenkkiin.

Valitettavasti hyvin harva ystävistäni tai kavereistani jaksoi olla tukenani. Ymmärrän sinänsä, että harva eihamsteriharrastaja ymmärtää, kuinka paljon pieni eläin voikaan merkitä. Tuntuu, ettei kovinkaan moni edes ymmärrä, kuinka suuria persoonia hamsterit voivat olla.
Minullekin moni tykkäsi hokea että "sellaista se on, hamsterit ei elä kauaa"... Juu kiitos, tiedän sen itsekin. Silti minä kiinnyn niihin ja ne ovat suuri osa elämääni sen aikaa kun luonani ovat.

Ikävä on edelleen syvä ja suru vaivaa mieltä. Lilja oli ihana hamsteri ja opetti minulle paljon. Toivottavasti se eli hyvän elämän luonamme.

Katosi nyt se punainen lanka tästä. En tiedä. Yritän nyt keskittyä niihin hyviin muistoihin joita Liljasta jäi.

Lepää rauhassa, rakas.<3